Anteeksiannon voima

Kirjoitan anteeksi antamisesta, koska se on ollut mielessäni useina päivinä. Tämä blogi on hyvänmielen blogi jossa käsitellään elämäntapa- ja elämäntapamuutosta. Blogi on myös valmennuksellinen, sillä Ihana Inkeri on elämäntaitojen valmentaja joka haluaa välillä käsitellä täällä myös vaikeampia aiheita. Miksi sitten ajattelen, että anteeksi antaminen olisi jotenkin vaikea aihe. Minäpä kerron, jos vaan haluat lukea eteenpäin ja kuulla jotain hyvin henkilökohtaista.

Haluanko jäädä menneisyyden vangiksi?

Olen lyhyesti sivunnut kirjoituksissani ja postauksissani, että minulla on taustalla ja menneisyydessä asia, joka on vaikuttanut elämääni paljon. Pidän itseäni selviytyjänä, joka on selviytynyt hyvin traumaattisesta lapsuuden kaltoinkohtelusta. Puhun nyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka jatkui vuosia sekä siihen liittyneestä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Aikamoinen asia selvitä ja antaa anteeksi. Koen kuitenkin, että olen pystynyt antamaan anteeksi ja se on ollut merkittävä asia siinä, että olen selviytynyt ja minun on tällä hetkellä hyvä olla <3

Kirjoitin eilen e-kirjaa, jossa käyn läpi omaa selvitymis tarinaa. Toivottavasti se kiinnostaisi ihmisiä, sillä luulen, että minulla on paljonkin omia kokemuksia ja vinkkejäkin jaettavana, millä voisi päästä eteenpäin ja elää elämäänsä niin, että ei ole menneisyytensä vanki.

Haluan kertoa, että aina on toivoa ja elämänsä voi ottaa omiin käsiin, vaikka olisi kokenut menneessä hyvinkin vaikeita asioita. Ymmärrän toki, että jotkut kokemukset ovat vielä paljon raadollisempia ja minulla on varmasti ollut myös onnea matkassa sen suhteen, että olen saanut tukea oikeilta ihmisiltä. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että omaan hyvän resilienssin ja se on auttanut minua toipumaan.

Kirjoitin siis eilen anteeksiannosta ja päätin tehdä siitä myös tänne blogiini pienen postauksen. Käsittelin anteeksiantoa kolmesta eri näkökulmasta. Sillä anteeksiantamisen prosessi kannattaa mielestäni jakaa pienempiin palasiin, jotta sitä on helpompi työstää ja omaa kokemustaankin näin helpompi ymmärtää.

Jaoin anteeksi antamisen seuraavasti.

• Anteeksi antamista itse teolle.

• Anteeksi antamista kokemukselle ja siitä syntyneille tunteille sekä lopulta asioille, jotka tapahtuvat tämän kokemuksen takia ja sitä kautta myös anteeksi antamista itselleni.

• Anteeksi antamista tekijälle.

Anteeksi anto teolle.

Minua on helpottanut, kun jaoin menneisyyden tapahtumat pienempiin palasiin ja lähdin tarkastelemaan niitä erikseen. On helpompi antaa anteeksi teolle, josta tekijä on saanut lainmukaisen rangaistuksen ja kärsinyt sen. Tekoa ei tarvitse millään tapaa hyväksyä, mutta se on sovitettu lain edessä.

Anteeksi anto kokemukselle.

Anteeksi antaminen minun omalle kokemukselleni, siitä syntyneille tunteille ja niiden tunteiden myötä syntyneille hankalille elämänkokemuksille on ollut vaikeampi antaa anteeksi, koska se on ollut jotain, mitä minä olen henkilökohtaisesti kokenut. Tässä on auttanut se, että olen lähtenyt elämäni myötä käsittelemään joka ikistä kokemuksesta syntynyttä tunnetta erikseen ja osannut yhdistää sen minulle tietynlaiseen reagointiin ja toimintaan. Näin olen erilaisin keinoin pystynyt näitä tunteita muuttamaan tietoisesti ja myös lopulta se johti siihen, että tämä ns kehä rikkoutui ja tilalle tuli elämään asioita, joista tuli hyviä tunteita ja ajatuksia, kuten iloa ja rakkautta.

Terapia sekä itse elämän tutkiminen ja sen opiskelu on auttaneet.

Tämä on tapahtunut sekä terapian, mutta myös paljolti siten, että olen lukenut hurjan paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja oppinut sieltä itse paljon. Olen tehnyt erilaisia mielikuvaharjoituksia ja mielen muita harjoituksia. Olen tullut niin sanotusti tietoiseksi tunteistani, ajatuksistani ja niihin liittyvistä toiminnoista. Olen toki myös ihan opiskellut aihetta ja opiskelen tälläkin hetkellä LCAF lifecoach opinnoissani. Koen vahvasti, että en ole menneisyyteni vanki ollut enää vuosiin, vaan olen erilaisin keinoin, kuten anteeksi antamisella ottanut voiman menneisyyden tapahtumilta omiin käsiini, minulle itselleni <3

Ota voima itsellesi anteeksi antamisen avulla.

Minulla oli upea lainaus, jonka Desmond Tutu oli neuvoksemme sanonut ja se liittyi anteeksiantoon. En nyt sitä sanan tarkasti muista, mutta sisältö oli se, että anteeksi antamalla me otamme voiman pois teolta ja otamme elämän näin omiin käsiimme. Se ajatus on minusta niin oivalluttava ja ihana. Joko voimme valita, että jäämme elämään katkeruudessa, kaunassa, vihassa, marttyyrina teolle ja olla näin sen vankeja. Tai annamme anteeksi ja olemme vapaita.

Anteeksi anto on samalla päästämistä irti kipeästä asiasta. Kipeästä, mutta usein itselle hyvin läheisestä ja tutusta asiasta ja tunteesta, jossa on tottunut elämään. Voisi luulla sen olevan helppoa, mutta se ei välttämättä ole ollenkaan helppoa. Koemme nimittäin, että tämä kokemus on osa meitä. Tunteet tuttuus on turvasatamaamme vaikka se onkin oikeasti hyvin turvaton. Otamme kokemuksen osaksi persoonaamme ja rakennamme siitä meille kuin yhden ruumiinosan lisää. Tätä me sitten vaalimme ja suojelemme. Tätä rikkinäistä ruumiinosaa, joka vaatii paljon huomiotamme koko ajan. Se kipuilee ja estää meitä tekemästä asioita, joita tekisimme ilman tätä rikkinäistä osaa. Pysähdymme hoitamaan ja huomioimaan tätä osaa jatkuvasti, koska se vaatii meiltä rakkautta ja hyväksyntää. On todella vaikea päästää irti ja oikeastaan leikata itsensä irti jostain, jonka olemme kokeneet osaksi itseämme niin vahvasti. Se on kuitenkin oikeastaan välttämätöntä, mutta sitä ei tarvitse tehdä agressiivisesti tai niin, että koetamme vain kieltää tuon osan itsessämme. Se onnistuu parhaiten anteeksiannon kautta.

Hyväksyntä ja irti päästäminen.

Hyväksymällä tapahtunut asia ja kokemus olemme lähempänä anteeksi antoa. Minun kohdalla se on tarkoittanut sitä, että olen hyväksynyt, että näin on tapahtunut, mutta se asia on menneisyydessä. Olen joutunut katsomaan kohti tulevaisuutta ja tekemään päätöksen siitä, että en tarvitse tuota kokemusta ja sen tuomia tunteita koko ajan mukanani, vaikka ne ovatkin minulle tuttuja. En tarvitse tuota kappaletta itsessäni vaan voin päästää sen irti.

Olen kokonainen, vaikka minulla ei ole tuota ns ylimääräistä huomiota vaativaa ruumiinosaa, joka ei tarkemmin katsottuna ollutkaan osa minua vaan kuin ylimääräinen kasvain, jonka pystyi leikkaamaan irti. Ehkä minä näin sen silmissäni vaikka ”kääpänä” joka oli kasvanut kehooni kiinni ja jonka pystyin irrottamaan kuin käävän puusta. Kun se oli irti minusta, minä pystyin katsomaan sitä ulkopuolisen silmin ja antamaan sille anteeksi ja siirtämään sivuun. Se oli minulla jonkun aikaa tallessa ja välillä pysähdyin sitä tutkimaan. Lopulta se jouti viskatuksi läheiseen metsään ja maatukoon siellä osaksi luonnon kiertokulkua. Minä en sitä tarvitse <3 Minulla on oikeus hyviin tunteisiin ja hyvään elämään ja se onnistuu jättämällä tämä kokemus taakse. Annan samalla myös anteeksi sille, että sen ymmärtäminen on vienyt minulta aikaa ja se ei ole ollut helppoa.

Antamalla anteeksi teolle ja kokemukselle saan niiltä voiman pois ja voin ottaa elämän voiman siis omiin käsiini. Näin sydämeni on vapaa ja voin itse valita, millaisen elämän haluan elää jatkossa. Anteeksi anto on suuri lahja juuri sinulle itsellesi, sillä se antaa vapauden ja irrottaa sinut menneisyyden kahleista.

Annanko anteeksi tekijälle ja kuinka sen voi tehdä.

Tunnen antaneeni anteeksi myös tekijälle. Olen ajatellut, että minä en voi tietää, mitä hänen elämässään on ollut sellaista, että hän on päätynyt tekemään pahaa toiselle. Olen miettinyt, että hän on saanut rangaistuksensa ja rangaistus on myös se, että tuo teko on vaikuttanut hänen elämäänsä monella tapaa. Irti päästäminen tapahtui kuitenkin vasta sitten, kun ymmärsin, että minun ei tarvitse miettiä noita kyseisiä asioita. Hän on vastuussa omista teoistaan ja elämästään, minä omastani. Todellisuus on kuitenkin se, että minä en oikeastaan koe tarvetta antaa anteeksi tekijälle, kun olen antanut anteeksi jo teolle ja kokemukselle ja toki sitä minulta ei ole pyydettykään. On kuitenkin tärkeää minun itseni kannalta, että olen antanut hänelle mielessäni rauhan ja hyväksynnän, koska se tuo vapauden minulle.

Tuo kokemus ja teko ovat tällä hetkellä voimattomia, joten tekijällä ei myöskään ole mitään voimaa minua kohtaan. On kuin antaisin anteeksi kivelle, johon varpaani osui juoksulenkillä tai antaisin anteeksi oven karmille, johon löin kipeästi pääni. Ei minun tarvitse tuolle kivelle ja oven karmille kostaa ja niitä vihata, vaan korjaan vahingot ja nuolen haavani ja jatkan matkaani. Jotakin ne opettivat, ehkä olemaan varovaisempi seuraavan kerran, mutta ei ne jää minun mieleeni pitkäksi aikaa. Samoin tunnen tekijää kohtaan. Jatkakoon elämäänsä, sillä sille, että hän on ollut juuri siinä ja sellaisena on varmasti jokin tarkoitus.

Minä en olisi minä ilman häntä ja jos kerran rakastan itseäni, niin kuinka voisi vihata sitä joka muokkasi minua. En vihaa enkä rakasta. Annan olla, annan anteeksi hänen olemassa ololleen elämässäni ja olen toisaalta kiitollinen siitä, että hän ollut. Uskon siihen, että kaikella on tarkoitus ja kuten oma kahdeksan vuotias poikani minua valisti elämän tarkoituksesta, kun hänen mielipidettään siitä kysyin.

” olemme täällä maapallolla oppimassa asioita, joita taivaassa tarvitaan” niin uskon, että tälläkin opilla on tarkoituksensa ja jatkan matkaani kohti tulevaisuutta eläen omaa elämääni ilman menneisyyden kahleita ja katkeruuden sekä vihan tunteita.