Tee enemmän sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi ja iloiseksi.
Aloin kirjoittamaan tätä blogi artikkelia aluksi ideasta ”teetkö merkityksellistä työtä” Pian huomasin, että oikeastaan pitäisi kysyä, että elätkö merkityksellistä elämää ja teetkö asioita, jotka tekevät elämäsi onnelliseksi. Työ on kuitenkin asia, joka kuuluu monen aikuisen elämään jollain tapaa ja ihmiset kertovat joko olevansa tyytyväisiä työhönsä tai sitten he käyvät työssä, joka voi tuntua velvoitteelta tai pakolta. Työ on parhaimmillaan asia, joka tuo sinulle toimeentulon lisäksi onnistumisen kokemuksia, iloa ja merkitystä elämään .
Jos olet työikäinen ja työkykyinen ja olet ansio työssä, niin teet työtä arkisin vähintään noin puolet hereillä olo ajastasi. Noin 8h työtä, 8 h aikaa itselle ja perheelle ja 8h nukkumiseen, joten työllä ja sillä miten sinä sen koet, on merkitystä. Huomasin myös pian pohtivani sitä, että onko kaikilla mahdollisuus yleensä edes tehdä merkityksellistä työtä tai työtä lainkaan. Merkityksellinen elämä ja merkityksellinen työ kulkee käsikädessä sen ajatuksen kanssa, että tee jotain, josta saat hyviä tunteita, johon kuuluu myös ilo ja onni.
Merkityksellisyys elämässä ja työssä.
Olen viime aikoina pohtinut työn merkityksellisyyttä paljon ja tutustunut aiheeseen. Voin suositella esimerkiksi Rosa Nenosen uutukaista kirjaa ”Merkityksellisen työn kaava: Toteuta itseäsi, muuta maailmaa” Näyttää siltä, että työn merkityksellisyys on asia, joka on ns ”pinnalla” tällä hetkellä ja siitä puhutaan paljon. Löysin artikkeleja, joissa myös työn merkityksellisyyden pohtimista myös vähäteltiin ja nostettiin esille seikka, että kaikille se ei ole mahdollista ainakaan kaikissa elämän vaiheissa tai se ei ole kovin kannattavaa yksilön tai yhteiskunnan kannalta.
Asiaa voi silti tarkastella omalla kohdallaan, vaikka sinulla ei olisi tarvetta työpaikan vaihtoon . Asian pohtiminen voi tuoda joitain hyödyllisiä oivalluksia myös nykyiseen työhön. Asian tiimoilta on varmasti tehty paljon tutkimusta ja kirjallisuuttakin löytyy. Lähden tässä blogissa tarkastelemaan omasta näkökulmastani ja siitä kokemuksesta, jota minulle on ihmisten kanssa työskentelyssä kertynyt.
Onko työ joskus saavuttamattomalta tuntuva asia.
Otan tässä artikkelissa esiin sen seikan, että yhteiskuntamme on välillä taitava myös ohjaamaan ihmisen kokokaan ulos työelämästä ja näin esimerkiksi merkityksellisen työn tekemisen kokemus on yhä kauempana ja voi tuntua jopa täysin saavuttamattomalle asialle. Yleensä tämä tapahtuu, kun koet elämässäsi haasteita esimerkiksi opiskelun tai työllistymisen suhteen. Taustalla voi olla jokin akuutti ongelma, esimerkiksi mielenterveydellinen haaste, joista valitettavan moni, myös moni kärsii nykyaikana. Harmittavan usein tästä ei kuitenkaan löydy pikaista ulospääsyä oikeanlaisen ja oikeanaikaisen tuen keinoin, vaan tilanne pitkittyy ja opiskeluun tai työelämään palaaminen hankaloituu.
Älä kuitenkaan lannistu, sillä itse ole nähnyt ihmeitä tapahtuvan, kun ihminen saa tukea, valmennusta ja kannustusta lähteä tavoittelemaan elämänsä merkityksellisyyttä, vaikka työn tai opiskelujen avulla. Minusta kaikilla haluaville pitäisi olla oikeus tehdä työtä ja lisäksi työtä, jonka kokee itse merkitykselliseksi.
Oikeus tehdä merkityksellistä työtä.
Kirjoitan tähän alkuun lyhyesti asiasta, joka on jäänyt mieleen harmittamaan, kun olen työskennellyt kotiin annettavan tuen parissa sekä aikuissosiaalityön parissa (myös kotiin annettavan tuen muodossa). Näiden vuosien aikana nimittäin tutustuin useampaankin upeaan ihmiseen, joilla olisi ollut potentiaalia tehdä työtä tai lähteä opiskelemaan ja saada sitä kautta merkitystä elämäänsä. He olivat itse tätä mieltä ja minäkin usein näin tämän potentiaalin.
Kohtasin kotiin jumittuneita ihmisiä joilla oli esimerkiksi paljon kädentaitoja tai taitoja tietokoneiden kanssa. Joku menneisyyden kokemus, kuten koulukiusaaminen, lapsuuden perheen ongelmat ja siitä seuranneet mielenterveydelliset haasteet olivat aiheuttaneet sen, että ihminen oli jäänyt työelämän ulkopuolelle tai ajautunut toistuvasti vain työkokeiluihin. Työkokeilu on hyvä palvelu ja tukimuoto, mutta sen tulisi olla enemmän oikeaan palkkatyöhön suuntaavaa ja työkokeilua tulisi olla hyvin monella eri alalla.
Myös erilaisista neuropsykologisista haasteista kärsivällä saattoi olla todella paljon taitoja, mutta ei mahdollisuutta hyödyntää näitä mitenkään esimerkiksi tekemällä osa-aikatyötä, joka olisi ollut hänelle sopiva vaihtoehto. Usein mietin, että yhteiskunnalle taitaa olla taloudellisempaa se, että ihminen on joko 100% työkykyinen ja tehokas tai hän eristetään ja ”tuetaan” täysin kotiin. Tämä johtaa kuitenkin ongelmien kroonistumiseen ja siihen, että ihminen kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella. Jos sairastuu niin sairasloma ja tukitoimet kotiin ovat toki tarpeen. Samoin myös on ihmisiä, joilla on sairauksia, että työtä ei voi tehdä ja tämä on hyväksyttävää. Kuitenkin olen kokemukseni pohjalta sitä mieltä, että liian usein tilanteen annetaan turhaan pitkittyä ja kroonistua. Ihmistä ei auteta kuntoutumaan ja palaamaan työnsä tai opiskelujen pariin.
Kotiin annettavan tuen asiakkaat olivat yleensä mielenterveyskuntoutujia tai päihderiippuvaisia. Aikuissosiaalityön kautta tulevien asiakkaiden tuen tarve oli usein kevyempää ja tilapäistä. Heillä oli jokin ongelman asumisen ja pärjäämisen kanssa ja siksi tukea heille myönnettiin. Suurimmalla osalla oli jokin mielenterveyteen liittyvä diagnoosi. Osa oli jo ihan oikeutetusti työkyvyttömyyseläkkeellä ja he olivat itse siihen tilanteeseen hyvin tyytyväisiä.
Joukkoon mahtui kuitenkin myös henkilöitä, jotka olivat joko kuntoutustuella tai työttömiä työnhakijoita, joilla oli ainakin jonkinmoinen potentiaali ja varsinkin oma halu vielä kuntoutua tai työllistyä. Kerron teille nyt yhden esimerkin, jossa asiakkaan tilanne muuttui paljon sillä, että joku uskoi hänen kykyihinsä ja lähti kannustamaan kohti omia unelmiaan.
( Olen esimerkeissäni aina muuttanut asiakkaiden nimen ja muita tunnistettavia tietoja, jotta heitä ei voi tunnistaa esimerkeistäni )
Anne 30 v.
Anne oli ammattikoulusta tietotekniikka puolen paperit taskussa eli ammatti löytyi. Yhtään päivää hän ei ollut kuitenkaan tehnyt ammatinmukaista työtä tai yleensäkään virallisesti työtä. Ammattikoulun jälkeinen aika oli mennyt pitkälti ihan kotona ja työttömänä työnhakijana. Hän oli ollut mukana useammissa työllistymistä tukevissa työtoiminnoissa vuosien mittaan. Ongelmana elämässä oli tällä hetkellä se, että vuorokauden rytmi oli hyvin sekaisin ja elämässä ei ollut mitään merkityksellistä tekemistä. Pieni paikkakunta ei tarjonnut mielekästä tekemistä ja ajokorttiakaan ei ollut. Annella oli todella vähän kavereita ja ystäviä. Moni ikäisistä ystävistä olivat jo perustanut perheen ja olivat työelämässä. Heillä ei ollut aikaa Annelle. Annella oli haasteita pitää koti siistinä. Kykyjä toki oli, mutta motivaatio oli siihen täysin hukassa. Hän koki, että sillä ei ollut mitään merkitystä.
Tutustuttuamme huomasin pian, että Anne oli oikeasti todella mukava ja fiksu nainen, joka oli vain jumittunut kotiinsa, sekä jäänyt jumiin myös näihin ”työllistäviin toimiin” sekä verkostoon, jossa on toimijoina te-keskus, sosiaalipalveluja ja erilaisia työkokeilua tarjoavia toimijoita ja lopulta myös me kotiin annettavan tuen muodossa. Terveydentila oli nuoresta iästä huolimatta haasteellinen, koska painoa oli kertynyt ja myös ruokavalion ollessa kehno hänellä oli myös joitain sairauksia, joihin oli lääkitys. Annella ei ollut motivaatiota liikkua, syödä hyvin tai kohentaa hyvinvointiaan. Hän kertoi sen kuitenkin harmittavan häntä ja hän halusi toki lähteä tekemään asioille parannusta. Minun tehtävänä oli kannustaa Annea huolehtimaan sekä itsestään, kodistaan, laskuistaan mutta myös siinä, että hän lähtisi suuntamaan kotoa ulospäin. Sosiaalityöntekijän meille ilmoittama tavoite oli työkokeilu paikallisella kierrätyskeskuksella. Asiakkaan tavoite oli kuitenkin jotain muuta.
Annen omat haaveet työllistymisen suhteen.
Hyvin pian minulle selvisi se, että Anne oli jo osallistunut useampaan työkokeiluun. Hän oli tehnyt pätkiä kirppiksellä sekä muutamassa muussa paikassa. Tästä työstä ei saanut palkkaa vaan 8e – 10e /pv ylläpitokorvausta. Tarvittaessa sosiaalitoimi antoi myös maksusitoumuksen bussilla liikkumiseen. Anne teki hyvin pian selväksi sen, että hän ei enää lähtisi yhteenkään työkokeiluun, josta ei saa palkkaa. Hän kertoi, että ne eivät vie hänen tavoitettaan työllistyä oikeasti yhtään eteenpäin ja tuki te-keskuksesta oli myös ollut todella vähäistä. Hän mietti myös opiskelua, mutta toivoi sen olevan työpaikkaan tähtäävää, ei mitään ”ajankulutusta” jossain ryhmässä.
Sosiaalityöntekijän mielestä Annen ainut vaihtoehto oli kuitenkin jokin työkokeilupaikka. Anne oli kuitenkin työtön työnhakija ja minusta näin arvioitu ihan kelvoksi työntekijäksi. En itse ymmärtänyt sitä, miksi hänelle niin kovasti tarjottiin vain tätä yhtä vaihtoehtoa, vaikka hän selkeästi osasi kuvata, että mitä halusi tehdä ja miksi tämä sama kaava ei toimi vuodesta toiseen. Anne kertoi minulle usein, että häntä motivoisi työhön se, että siitä saisi palkkaa ja hän kokisi tekevänsä oikeasti merkityksellistä työtä. Kannustin häntä viemään tuota haavetta eteenpäin. Hän sai tehtäväkseen listata omia vahvuuksiaan ja miettiä työpaikkoja, joissa hän haluaisi työskennellä.
Toimintasuunnitelman pohjana ihmekysymys.
Olen jo vuosia käyttänyt ns. ”ihmekysymystä” joka oli tullut itselleni tutuksi, kun opiskelin terapeuttisia työkaluja aiemmin. Ihmekysymyksessä asiakas saa tehtäväkseen miettiä, että oletetaan hänen heräävän seuraavana aamuna niin, että elämässä olisi tapahtunut ihme. Jokin tärkeä asia olisi muuttunut aamulla, mikä se olisi? Anne jäi miettimään, että jos ihme olisi yön aikaan tapahtunut ja hän olisi työpaikassa, missä haluaisi työskennellä, niin missä hän olisi ja kuinka hän olisi sinne päätynyt. ( Ihmekysymys De Shazer)
Aloimme aktiivisesti etsiä hänelle tätä työtä ja teimme selkeän suunnitelman eteenpäin. Yhteys te-keskukseen ja mahdollisuus palkkatuki työpaikkaan täyttyivät hänen kohdallaan. Palkkatuki työpaikat olivat hänellä mielessä, koska hän arveli näin pääsevänsä paremmin työhön kiinni 30 vuotiaana ilman työkokemusta. Olimme yhteydessä myös sosiaalityöntekijään ja kerroimme Annen suunnitelmista.
Muistan suorastaan järkyttyneeni, kun tämä henkilö latisti Annen suunnitelmat täysin. Muistan hyvin, kun hän sanoi arvionsa Annelle siitä, että ei Annesta voi olla työhön, kun hän ei ole koskaan aiemminkaan ollut. ” Ethän sinä Anne tiedä, mitä työssäkäynti vaatii, kun et ole koskaan ollut” oli aika sanan tarkasti yksi lause, joka jäi mieleeni. Yhä hän näki paljon parempana mahdollisuutena työkokeilun ja sieltä saadun soppapalkan. Olin hyvin hämmentynyt, koska Anne oli kuitenkin kelpuutettu työnhakijaksi te-keskukseen. Miksi häntä ei tuettaisi löytämään työpaikkaa, jonka hän kokosi itselleen merkitykselliseksi, vaikka edes palkan vuoksi.
Annen onnistuminen oli upea ja minäkin sain kokea työni merkityksellisyyden sitä kautta.
Onneksi Anne ei lannistunut näiden sanojen alla, eikä suostunut työkokeiluun, jota hänelle tarjottiin. Aika nopeastikin hän löysi mahdollisen palkkatuellisen työpaikan, jossa työaika oli 80% mutta hän saisi siitä oikean palkan. Työpaikka oli noin 30 km päässä ja kulkeminen sinne bussilla. Työ oli myös fyysistä. Silti Anne päätti ottaa tämän haasteen vastaan ja haki tätä paikkaa. Hän sai mahdollisuuden. Olin mukana työhaastattelussa ja oli upeaa, kun hän sai mahdollisuuden lähteä kokeilemaan työpaikkaan. Taisimme käydä yhdessä herkuttelemassa kunnon kahveilla <3
Yhtään päivää hän ei ollut työstä poissa, vaikka varmasti kroppa huuti armoa ensimmäisten viikkojen aikana. Hän osti apteekista laastareita hiertymiin ja kipugeeliä kipeille lihaksille, mutta ei hetkeäkään ajatellut luovuttaa. Hänen koko olemuksensa muuttui. Lisääntynyt liikunta vei kiloja pois kehosta ja muutenkin naisen olemus piristyi. Päivärytmi palasi työn myötä ja hän koki merkityksellisyyttä. Mikä ilo olikaan, kun palkka tuli tilille. Vaikka se ei ollut kovin suuri, niin se oli Annelle jotain ihan muuta, mitä hän oli ikinä saanut. Sosiaalityöntekijä joutui myöntämään, että oli arvioinut väärin ja oli ihmeissään muutoksesta. Meidän yhteinen matka Annen kanssa päättyi muutoksen myötä, koska hän ei enää tukeani tarvinnut.
Kotiin annettava tuki on upea palvelu- ja tukimuoto.
Kaupungissani tarjottava mahdollisuus kotiin annettavaan tukeen on kuitenkin todella hyvä tukimuoto, jonka parissa työskentelee todella ammattitaitoisia ja hyviä palveluohjaajia sekä työntekijöitä. Asiakas saa ihan konkreettisesti oman työntekijän tuen useamman kerran kuussa kotiinsa. Asioiden käsittely ja eteenpäin vieminen yhdessä on todella antoisaa varsinkin, kun työntekijästä tulee tuttu. Yhdessä asioiden tekeminen ja hoitaminen tuo asiakkaalle myös onnistumisen kokemuksia ja hyvän tuen avulla hän näkee pikkuhiljaa sen, että hänellä on vahvuuksia ja taitoja myös hoitaa asioita ja edetä elämässään näin halutessaan.
En missään nimessä halua antaa sitä kuvaa, että asiakkaiden edistymistä ei tuettaisi. Usein nämä verkostossa vaikuttaneet ammattilaiset vain olivat tavanneet asiakasta vähän ja moni arvio varmasti perustui osaksi myös tarinaan, joka luki asiakkaan historiassa terveyden- ja sosiaalihuollon asiakkaana. Valitettavasti vaan tämäkin palvelu on tiukan kilpailutuksen alainen, jossa eniten painaa hinta ei laatu. Sote-alalla nykyään ei myöskään ole välttämättä ratkaisevia asioita asiakkaan kokemus ja eteneminen. Aina ei riitä työntekijän ammattitaito, vaan ihan muuta seikat. Siksi itse haluan jatkossa tukea, valmentaa ja ohjata ihmisiä tämän byrokratian ulkopuolella ja en tee enää kotiin annettavaa tukea. Mutta itse palvelumuoto on täyden kympin arvoinen ja toivoisin sen mahdolliseksi kaikissa suomen tulevissa hyvinvointialueissa. Tutustu lisää kappaleen alla olevasta linkistä tähän palveluun. https://www.kuopio.fi/mielenterveys-ja-paihdekuntoutujat
Kokemus työnantajana opetti, että työllistäminen on suomessa haastavaa.
Suurin ongelma on varmasti myös siinä, että byrokratia työllistämisen ja työllistymisen tiellä on suuri. Entisenä työnantajana tiedän, kuinka iso prosessi työntekijän työllistäminen on. Ei ole oikein tarjolla hyviä muotoja siihen, että voisi työllistää tai kannattaisi ottaa vastaan työtä pienillä tunneilla, jos enempään voimavarat eivät riitä. Palkka tuo kuitenkin merkitystä työn tekoon. Kiinnostus tehtävään ja alaan tuo merkitystä. Myös se, että kokee työstään olevan oikeasti hyötyä ja saa siitä palautetta tuo merkitystä. Valitettavan usein nämä asiat unohdetaan täysin, kun tarjotaan vaihtoehtoja ihmiselle, joka on ollut pitkään pois työelämästä tai koettaa siihen kiinnittyä. Lähes jokainen näissä työkokeilupaikoissa olleista toi näitä asioita negatiivisena esille.
Kannusta, usko, rohkaise, auta ja tue matkalla eteenpäin. Älä lannista, sääli tai aliarvioi.
Valmentamisen työkalut ovat todella hyviä, kun kohdataan ihminen, jolla on haasteita edetä kohti työtä ja merkityksellistä. Esimerkiksi Anne, käytimme hänen kanssaan paljon samantyylisiä työkaluja, joita olen nyt opiskellessani valmennusta oppinut lisää. Käytimme myös terapeuttisia työtapoja. Meillä oli tapaamiset hänen kanssaan viikoittain ja välillä jopa kaksi kertaa viikossa. Itselläni oli mahdollisuus pysähtyä kuulemaan hänen tarinaansa. Mahdollisuus kuulla matkasta, joka hänellä oli takanaan ja mitä esteitä esimerkiksi uskomusten muodossa sieltä nousi pintaan, kun ajatellaan vaikka työllistymistä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan häntä ja huomata hänen vahvuutensa ja kertoa myös näistä huomioista hänelle itselleen. Minulla oli aikaa kuunnella hänen toiveitaan ja haaveitaan. Jos hänelle nousi mieleen esteitä niiden toteuttamiseen, hän sai tehtäväkseen usein miettiä esimerkiksi kahta eri vaihtoehtoa edetä ja nähdä itsensä päämäärässään, jos hän valitsee tietyn polun. Haaste kerrallaan hän lähti etenemään kohti itselleen merkityksellistä työtä.
Parasta tässä on se, että valmentajan, tukihenkilön ja ohjaajan roolissa en kertaakaan kokenut tarpeelliseksi sanonut, että tee näin tai noin. Hän teki kaiken tuon työn itse. Toki asioita selvitettiin yhdessä ja etsittiin tietoa yhdessä, mutta päätökset etenemisestä hän teki itse. Minun tehtävä oli kannustaa ja muistuttaa, että hän voi valita. Minun tehtäväni oli helppo, sillä hänellä ei ollut mielestäni mitään varsinaista estettä, kuten sairautta jatkaa haaveensa toteuttamista. Minä näin potentiaalia joka tarvitsisi vain kannustusta ja tukea siihen, kuinka lähteä määrätietoisesti etenemään. Hänen terveytensä koheni tietysti myös, koska liikunta tuli työn myötä elämään mukaan ja eväätkin olivat ihan kelvolliset, jotka hän mukaansa valmisti. Valmentaminen varsinkin on ratkaisukeskeistä ja valmentajan tehtävä on auttaa valmennettavaa löytämään omat vahvuutensa ja myös löytämään keinot etenemiseen kohti haluamaansa päämäärää.
Tuen ympyrä on joskus negatiivinen kehä, josta ulos pääsy on hankalaa ja vaatii lujaa tahtoa.
Miksi kerron teille tämän esimerkin on se, että olin usein hyvin hämmästynyt siitä, kuinka usein olin kuulemassa sitä, että toivon tuli ns sammutettiin. Sitä toki perusteltiin sillä, että jos lähtee kiirehtimään esimerkiksi työelämään ja oma vointi ei sitä salli, niin vointi voisi huonontua ja tästä on varmasti tutkimusnäyttöäkin. Oli kuitenkin henkilöitä jotka olivat jo vuosia olleet samassa tilanteessa ja halusivat edetä. Oli ihmisiä, joilla oli takanaan tutkinto yliopistosta, mutta heille aina tarjottiin vain vaihtoehtona ryhmiä tai työkokeilua jossain, missä tämä henkilö ei itse kokenut saavansa tehdä itselleen merkityksellistä työtä.
Minun oli tuo helppo ymmärtää. Kuulosti välillä suorastaan pilkalta, kun tuohon työhön menemistä perusteltiin ilmaisen keittolounaan ihanuudella. No en sitä väheksy, mutta se ei välttämättä vuodesta toiseen jaksa motivoida. Olen itse noin 20 vuotta sitten ollut myös tilanteessa, jossa ilman oman terapeuttini tukea, en olisi uskonut omiin kykyihini tehdä elämässäni merkityksellistä työtä ja lähteä opiskelemaan. Se on oma tarinansa, mutta oma kokemus on varmasti taustalla siinä, että minulla on kyky nähdä toivoa lähes jokaisen kohdalla, kun vaan saa oikeanlaista tukea.
Traumatietoisuus ja terapeuttiset työmenetelmät ihmisten kohtaamisessa.
Ihmisten parissa työskentelyssä on todella tärkeä taito, että on läsnä sen ihmisen kanssa aidosti. Ihmisestä kertoo paljon enemmän hänen tarinansa kuin hänen diagnoosit. Itse olen valmis antamaan ihmiselle palasen itsestäni, jotta hän voi luottaa ja antaa näin minun kuulla tarinaansa. Toki ymmärrän, että jokainen meistä kertoo omaa tarinaansa ja kaikki muistot eivät ole faktoja, mutta näillä tarinoilla on iso merkitys. Samoin iso merkitys on huomioida se, että mitä uskomuksia ihmisellä on itsestään ja muista. Millaisia kokemuksia hän kantaa mielessään ja kehossaan. Mitä enemmän ihmisellä on vaikeita lapsuuden tai myöhemmin elämässä tapahtuneita kokemuksia, niin sitä tarkemmin pitää kuunnella myös sydämellä ja miettiä sitä, että ei vahingossakaan laukaise näitä traumoja auki, omilla tokaisuillaan, sanomisillaan tai neuvoillaan.
Mietitkö sinä työsi merkityksellisyyttä?
Seuraavaksi lähdemme kuitenkin pohtimaan toisenlaista tilannetta ja jätetään taakse kokemukset kotiin annettavan tuen parissa. Tulen varmasti muissakin artikkeleissa palaamaan aiheeseen, koska niiltä vuosilta on reppuuni kertynyt useita ihania ihmisiä, mutta myös asioita, joissa en voi, kuin ihmetellä meidän systeemejä Suomen hyvinvointi valtiossa.
Usein voidaan olla tilanteessa, jossa ihminen on toki työelämässä, mutta ei koe työtään itselleen merkitykselliseksi. Olen kuullut, että näin voi olla vaikka tekisi työtä, joka olisi meidän muiden silmissä hyvinkin merkityksellistä, mutta henkilö on vaikka ajautunut työhön muiden toiveiden ja painostuksen vuoksi, ei siksi että kokisi sen itse tärkeäksi ja merkitykselliseksi.
Kysymyksiä avuksi.
Omissa valmennuksissa tarkastelemme alussa usein asiakkaan elämää ns nelikenttä analyysin pohjalta, jossa yksi kenttä on työ, ura ja opiskelu. Jos tämä osa-alue nousee selkeästi muista osa-alueista sillä, että asiakas ei koe sen olevan riittävällä tasolla tai kokee paljon ongelmia sen suhteen, on syytä pysähtyä tarkastelemaan asiaa lisää. Onko työtä laisinkaan? Onko työ uuvuttavaa? Onko työstä saatava korvaus liian huono työhön verrattuna? Onko työ sitä, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä tai edes vielä vuosia? Mitä työstä saa ja mitä se vie? Onko työ itselle merkityksellistä? Miksi tekee kyseistä työtä? Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla? Ensin kartoitetaan ihan faktat ja sitten lähdemme pohtimaan sitä, että onko asiakas tyytyväinen tilanteeseen ja jos ei, niin mitä vaihtoehtoja voisi olla etenemiseen. On hyvä tarkastella omia arvoja ja perustarpeita. Kuinka hyvin nämä täyttyvät ja kuinka omat arvot näyttäytyvät omassa työssä. Pelkästään näitä asioita tutkimalla päästään aika hyvin jo tutkiskelemaan sitä, että olisiko muutokselle tarvetta.
On tärkeää myös tutkiskella vähän omaa elämää taaksepäin ja sitä, että miksi on siinä pisteessä kun on tällä hetkellä. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet eniten siihen, että tekee kyseistä työtä? Onko taustalla mahdollisia negatiivisia uskomuksia, jonka vuoksi olisi esimerkiksi päätynyt tekemään työtä, jota ei koe merkitykselliseksi. Onko itsellä jotain uskomuksia, jotka estävät työpaikan vaihtamista tai suuntautumista uudelle uralle. Onko se taloudellisen turvan ylläpidon vuoksi mahdollista ja jos siinä olisi haasteita, niin voi tarvittaessa palata taas miettimään arvoja ja mikä on elämässä tärkeintä.
Aikajana harjoituksia ja luonteenvahvuus VIA-testi.
On hyvä myös lähteä seikkailemaan aikajanalla tulevaisuuteen ja päästää oma mielikuvitus joskus ihan valoilleen sen suhteen, että mitä haluaisi tehdä, jos voisi tehdä mitä vain. Millaisia tunteita silloin tuntisi ja missä ympäristössä ja keiden kanssa työskentelisi. Millaisia mahdollisuuksia tuo tulevaisuuden kuva avaisi. Sen jälkeen voi lähteä miettimään, että mitä vaatisi päästä tuohon tulevaisuuteen. Mikä voisi olla ensimmäinen askel. Pitäisikö jostain vanhasta päästää irti? Kenen tukea ja kannustusta kenties kaipaisit, jos lähdet tavoittelemaan muutosta. Omia vahvuuksia on hyvä kartoittaa ja miettiä, että pääseekö ne toteutumaan työssä. Tee halutessasi VIA- luonteenvahvuustesti, jonka löydät seuraavan linkin kautta. https://www.viacharacter.org/survey/account/register
Tarvitseeko vanhasta päästää irti vain voisiko nykyiseen työhön tehdä jotain muutosta.
Aina ei tarvitse eikä kannata lähteä vaihtamaan työpaikkaa kokonaan. Joskus riittää se, että ottaa asian puheeksi taitavan esihenkilön tai johdon kanssa ja pääsee näin pohtimaan oman työnsä merkityksellisyyttä ja sitä, että voisiko siihen tehdä mitään parannuksia. Hyvä esihenkilö omaa nykyään itse valmentavan johtamisen taitoja ja osaa myös ohjata sinua työpaikan sisällä etenemään ja kokemaan merkityksellisyyttä. Joskus voi käydä myös niin, että päädyt kokeilemaan jotain toista alaa ja palaat entiseen takaisin, koska sinun on muutoksen myötä helpompi huomata ne asiat, jotka ovatkin olleet merkityksellisiä sinulle.
Voit tutustuta Ihanan Inkerin valmennuspaketteihin seuraavasta linkistä
Do more of what makes you happy… more life, more love and more happiness.
On asioita, joita et voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistasi voit.
Usko, toivo ja tavoittele hyviä tunteita. Luota itseesi ja elämään. Sinä osaat, sinä pystyt ja sinä riität.
Muistuttelen vielä sinua siitä, että elämä ei ole pelkkää työtä. Kenenkään ura, vauraus, koulutus, ulkonäkö tai muu ulkoinen seikka ei saisi olla asia, jolla lähdetään ketään nostamaan jalustalle tai hänen arvoaan ihmisenä määritetään. Me kaikki olemme lähtöisin jostain samasta ja synnymme tänne kaikki, kuin valkoisina tauluina, johon alkaa pikkuhiljaa piirtyä kuvat itsestä. Edes kehykset tuon tyhjän taulun ympärillä ei saisi määrätä kenenkään arvoa korkeammalle kuin toisen.
Elämässä voi siis tehdä paljon muutakin merkityksellistä kuin työ. Elämä voi olla täynnä merkitystä sinulle tai jollekin toiselle, vaikka et olisi päivääkään tehnyt ns virallisesti työtä ja tarkoitan tässä palkkatyötä tai yrittäjyyttä. Kotiäitiys tai -isyys on esimerkiksi hyvin merkityksellistä. Hyväntekeväisyys tai luonnonsuojelu on merkityksellistä. Ystävänä ja naapurina oleminen voi olla hyvin merkityksellistä tai vaikka tukena jollekin nuorelle tai vanhalle. Jos teet työtä vain palkan vuoksi, niin voisiko elämäsi täyttyä muuten hyvin merkityksellisistä asioista, varmasti voi <3 Tee enemmän sitä, mistä koet iloa ja onnellisuutta. Ole oma ainutlaatuinen itsesi ja kirjoita itse tarinasi. Ole tarinasi päätähti ja ole luomuksestasi ylpeä. Minusta vain aikaa ei kannata liikaa hukata asioihin, jotka tuntuvat ikäviltä tai et saa niistä itsellesi merkitystä, siksi merkityksellisen työn miettiminen voi olla se ensimmäinen askel kohti merkityksellistä elämää.
LifeCoach valmetaminen on minulle merkityksellistä työtä.
Minulle tärkeitä arvoja ovat tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus tehdä oman näköistä työtään. Tein itese myös oman VIA-luonteenvahvuustestin ja tärkeimpiä vahvuuksiani olivat rakkaus, ystävällisyys, reiluus, kiitollisuus ja toiveikkuus ja pääsen käyttämään näitä vahvuuksia työssäni tällä hetkellä ja myös tulevaisuuden haaveissani, jossa teen tätä LifeCoach valmennusta täyspainoisesti.
Minun oma lapsuuden trauma, jota olen aikuisen käsitellyt ja jonka olen kääntänyt omaksi voimavarakseni, on antanut ainutlaatuisen tavan nähdä ihminen ja hänen tarinansa. Se on antanut minulle ainutlaatuisen kyvyn uskoa ihmiseen ja hänen kasvuunsa monella eri tavalla. Minulle on tärkeää, että voin hyödyntää tätä työssäni ja valmentajana. Se on mahdollista tässä työssä, kun valmentajana tuen ihmisiä eteenpäin hyvinvoinnin ja terveyden kanssa tai yrittäjiä vaikka epäonnistuneen liiketoiminnan jälkeen uuteen nousuun. Minä luotan aina ihmisen mahdollisuuksiin ja siksi minun helppoa valmentaa, sparrata, ohjata ja tukea muita. Tämä vahvuus on lujittunut viime vuosien aikana, kun olen tavannut ihmisiä, joilla on ollut paljon haasteita elämässään, mutta jotka ovat saavuttaneet upeita onnistumisia monilla eri elämän osa-alueilla.
Elän myös merkityksellistä elämää,sillä olen omassa elämässäni saavuttanut paljon ja koen minulle kaikkein tärkeimpien asioiden olevan tällä hetkellä kunnossa. Minulla on neljä ihanaa lasta ja yksi lapsenlapsi. Minulla on turvallinen ja rakastava puoliso ja koti, jota rakastan. Toki epäonnistumisia yrittäjänä on ollut, mutta ymmärrän niiden olevan voitettavissa. Osaan jo ottaa takapakit vastaan ilman, että lamaannun täysin.
Haasteita yrittäjyydessä välillä riittää, mutta haasteet on voitettavissa.
Viimeisin haastehan yritystoiminnassani tuli, kun pidin kiinni omista arvoistani ja halusin säilyttää vapauden päättää minun omaan terveyteeni kohdistuvista asioista. Tämä taloudellinen haaste on kieltämättä tällä hetkellä kuitenkin asia, joka vie energiaani joka päivä, mutta uskon selviäväni myös tästä tilanteesta. Usein mietin, että olenko tehnyt oikeita ratkaisuja, mutta ainakin tällä hetkellä tunnen, että olen ja en olisi voinut tehdä toisin. Terveys on minulle asia, joka menee rahan edelle aina. Paljon teen asioita toisten hyväksi ja eteen, mutta jossain kulkee rajani sen suhteen. Minulle ei olisi vaikea ajatus lähteä tekemään esimerkiksi hoitotyötä tarpeen vaatiessa ja yhteiskunnan sekä ihmisten hyväksi. En kuitenkaan niin, että minua kiristetään terveyteeni liittyvillä valinnoilla tai todellista arvostusta ammattitaidon ja työn suhteen ei ole, vaan se on sana helinää.
Uskon todella, että se on ollut kaiken sen vaivan ja epävarmuuden arvoista, koska se on ohjannut minua eteenpäin ja esimerkiksi opiskelemaan LifeCoachin tutkintoa. Minä rakastan myös yrittäjän vapautta ja sote-alan yrittäjänä se ei toteutunut enää ollenkaan tavalla, jotka ovat minulle arvokkaita. Muut määrittelivät työni ja korvauksen taso määritteli sen, että jouduin käyttämään kaiken aikani työn tekemiseen. Nyt olen taas vapaampi ja voin pitää tauon helpommin, vaikka keskellä päivää ja lähteä lenkille ja sopia asiakkaiden kanssa valmennuksia taas illalla. Nyt olen vapaa yhdessä asiakkaan kanssa sopimaan asiakkaan tavoitteista valmennukselle, eikä niitä määrittele esimerkiksi taho, joka palvelun maksaa ja päättää, ketkä sitä saavat ja millä perusteilla. Ehkäpä tämä iso muutos on tullut tarpeeseen, että voin tehdä enemmän itselleni merkityksellistä työtä, joten KIITOS SIITÄ <3
Tutustu Ihanan Inkerin valmennuksiin ja varaa ilmainen kartoitus.
Jos sinä kaipaat valmennuksellista tukea tai sparrausta, niin ole minuun rohkeasti yhteydessä. Teen LifeCoachin palveluja tällä hetkellä vielä edulliseen opiskelija hintaan. Voit varata kartoittavan puhelun, joka ei sido sinua mihinkään ja keskustella, että olisiko minun valmennus se iso askel sinun elämässäsi eteenpäin kohti parempaa elämää , hyvinvointia tai merkityksellistä työtä. Varaa aika alla olevan linkin kautta.
<3:lla Tiina via Ihana Inkeri
